Iso paha IBS

Kirjoitin joskus jo aiemmin, että vuosia kestäneet vatsavaivat saivat diagnoosiksi IBS:n eli ärtyvän suolen syndrooman. Minulla on jonkilainen hämärä muistikuva, että aamupainotteista ripulia minulla on ollut jo lukion lopusta asti, eli jo useamman vuoden. Oireet ovat pahentuneet ja runsastuneet vuosien aikana, mutta esimerkiksi Unkarissa muistan oireiden olleen hyvin vähäiset. Toisaalta eli jo useamman vuoden oireiden kanssa, joten en koskaan kiinnittänyt asiaan sen ihmeemmin huomiota.

Kun yhtenä päivänä vatsakivut alkoivat olla jo sietämättöämiä, päätin vaivautua vihdoin lääkärille. Päivystyksessä otettiin vain verikokeet ja tutkittiin vatsaa hieman palpoimalla. Sen ihmeempiä tutkimuksia ei tehty, mutta lääkäri kysyi olinko kuullut kyseisestä asiasta. Käynnin päätteeksi lääkäri lätkäsi kouraan esitteen IBS:tä ja reseptit kipuja ja ripulia varten. Omatoimisesti rupesin noudattamaan tarkemmin FODMAP-listaa, jonka avulla olen saanut helpotusta pahimpiin vaivoihin eli turvotukseen ja kipuihin. Ripuliin lääkkeet ovat auttaneet silloin, kun oireet ovat olleet pahimmillaan, mutta niitäkään ei voi syödä koko ajan.



IBS:ssä on ominaista, että oireet esiityvät kausittain vaihtelevasti. Eli suomeksi sanottuna oireet ovat välillä lieviä ja välillä vahvoja. Ruokavalion avulla saa helpotettua oireita, mutta toistaiseksi en ole saanut rajattua kaikkea kiellettyä pois ruokailusta. Suurimmat uhraukset ovat kyllä mielestäni olleet tähän mennessä sipulit. Erityisesti valkosipulin jättäminen ruoanlaitosta on ollut suurin harmi.


Ulkona syöminen on nykyään hankalaa, kun ruokalistalta täytyy katsoa tarkkaan mitä tilata. Erityisesti Rovaniemen valikoima on nykyään omalta kannaltani huono, sillä suurin osa on tyyliin pitsaa ja burgeria -tyylisiä paikkoja. Kiinalaiset ruokapaikat ovat automaattisesti kielletylä listalla, koska kiinalaisessa ruoassa käytetään paljon sipulia ja jotkut buffetruoat ovat uppopaistettuja. Muut etniset ruokapaikat ovat myös kielletyllä listalla, esimerkiksi intialainen tai nepalilainen. Rovaniemellä oli aiemmin maailman paras nepalilainen ravintola Lekali, mutta sekin lopetti toimintansa. Ja kyllä, en olisi periaatteessa voinut syödä siellä, mutta ruoka oli taivaallista.

Jotkut ruokalajit on pitänyt opetella melkein kokonaan uudelleen, erityisesti opettelua on vaatinut hyvän gluteenittoman pitsan teko. Alussa oli ongelmia hyvän pohjan aikaansaannissa, sillä paistaminen ei onnistunut hyvin, koska pohja jäi aina mössöksi ja puoliraa'aksi. Lopulta keksin esipaistaa pohjan aina ennen täytteiden laittoa, joten pitsasta tulee hyvänmakuinen ja rapea. Pastaruokia minulla ei ole muuten tullut tehtyä ennenkään, mutta gluteenittomat korvikkeet ovat olleet suhteellisen hyviä, vaikkakin kalliita.

Isäni kysyy usein, mitä minä oikein voin edes syödä. Netistä löytyy tarkka FODMAP-lista, mitä ruoka-aineita voin ja en voi syödä. Löysin vastikään hyvin havainnollistavan kuvan, mikä on kiellettyä ja mikä ei.


En osaa sanoa, tuliko tähän kirjoitukseen mitään selkeää punaista lankaa, mutta tuntuu mukavalta purkaa ajatuksia kirjoituksen muodossa. IBS kuitenkin tulee olemaan kanssani koko loppuelämän, joten sen kanssa kannattaa opetella elämään.

Kommentit